Eräänä päivänä ranskan tunnilla tuli puheeksi mafia. Välihuomautuksena todettakoon, että tämä kuului taas siihen sanavarastoon, joka osalle Aasian maista tulevista vaihtareista oli vieras, kuten myös demokratia ja sananvapaus. Anteeksi karkea yleistys, mutta se perustuu tositapahtumiin. Kulttuurieroista voisin kirjoittaa vaikka sata postausta, mutta pysytään nyt kuitenkin alkuperäisessä aiheessa.
Aikansa selitettyään mikä mafia on, opettaja kyseli jokaiselta, onko heidän maassaan mafiaa ja minkä niminen se on. Tuli minun vuoroni ja vastasin että ei meillä Suomessa kyllä mitään mafiaa ole. Opettaja katsoi minua aivan kuin en olisi ihan ymmärtänyt kysymystä ja toisti sen. Tässä vaiheessa vieressäni istunut ruotsalaispoika puuttui keskusteluun kertomalla että ainakin Ruotsissa on moottoripyöräjengejä, mutta niitä nyt ei voida ihan mafiana pitää. Minä nyökyttelin vieressä.
Tästäkös opettaja oikein innostui. "Te pohjoismaalaiset olette kyllä niin naiiveja, kyllä joka maassa on mafia! Seuraatteko ollenkaan mediaa vai eikö teille vain kerrota ikävistä asioista?" Jään harvoin sanattomaksi (okei, ranskaksi puhuttaessa useammin kuin suomeksi) mutta tämän kuullessani olin kieltämättä ihan hoo moilasena. Tunti loppui sopivasti tähän ja jälkeenpäin harmittaa etten tajunnut kysyä onko Ranskassa mafiaa. Ei varmaankaan, sillä Ranskahan on paras maa maailmassa.
Opettaja on muutenkin vähän erikoinen. Hänen väläytyksiään on muun muassa se, että Coca Colan resepti on salainen, koska siihen lisätään riippuvuutta aiheuttavia ainesosia, eikä sitä tietenkään haluta kertoa kuluttajille. Käsityksensä suomalaisista hän on muodostanut ruotsalaisen dekkarikirjallisuuden pohjalta - olemme rauhallisia, hiljaisia ja inhoamme konflikteja sekä ruotsalaisia. Jännä juttu että hän ei koskaan muista että olen Suomesta.
Mä tajuun, siks se ei muista että oon sieltä hei!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti