Weekend Châteaux de la Loire

Viime perjantaina 50 innokasta vaihtaria sullottiin bussiin ja otettiin suunnaksi Loire, joka on tunnettu viinitiloistaan ja linnoistaan. Vierivieressä on nättejä pikku kaupunkeja, jotka ovat turistien suosioissa varsinkin kesällä. Meitä ei säät suosineet, koko viikonloppu oli kolea ja luntakin satoi. Onneksi tunnelma oli kuitenkin hyvä ja mukana mahtava porukka!

Liikkeelle lähdettiin perjantaiaamuna. Bussilla ajeltiin kolmisen tuntia ja saavuttiin kaupunkiin nimeltä Tours. Päivällä kävimme kiertelemässä kaupungilla, näimme reissun ensimmäisen linnan ja kirkon sekä talon, jossa Jean d'Arc joskus asui. Kaupunkikierroksen jälkeen lähdettiin hotellille, jossa saimme pari tuntia lepoaikaa ennen iltaohjelmaa.

Illalla söimme ravintolassa, joka tarjoili paikallisia erikoisuuksia. Oli muuten halvin menu tähän mennessä, 11,90€ sisältäen alku-, pää- ja jälkiruuan. Ja niin hyvää! Alkuruuaksi valitsimme täytettyjä herkkusieniä, pääruuaksi pihvi punaviini-sipulikastikkeella ja uuniperunalla sekä jälkkäriksi alueen erikoisuus Ile Flottante. Jälkiruoka oli pieni riski, koska kukaan meistä ei ollut ihan varma mitä se on, mutta kannatti! "Jos poutapilveä vois haukata, se maistuis varmaan just tältä", kuten Viktoria asian ilmaisi. NAM!

Ravintolalle koko porukalta kaksi peukkua!

Illallisen jälkeen koko porukka siirtyi baariin, joka oli sisustettu metron näköiseksi, ihan kuin olisi Pariisissa ollut :D Paitsi hinnat nyt oli onneksi maaseututasoa, jäätävän kokoisen drinkin, joka riitti koko illaksi sai kymmenellä eurolla. Tanssilattialla ei juuri meidän lisäksi muita näkynyt ja taisi baarin henkilökuntakin olla vähän hämmentynyt moisesta yleisöryntäyksestä turistisesongin ulkopuolella.. Ilta oli erittäin hauska, ja omalla tavallaan oli mukavaa olla hetki poissa Pariisin sykkeestä ja jatkuvasta tungoksesta, ilman että tarvitsee koko ajan pitää kynsin hampain kiinni laukusta ja huolehtia muutenkin turvallisuudesta.

Lauantaiaamuna lähdimme ajelemaan bussilla kohti päivän ensimmäistä vierailukohdetta, Château de Chenonceauta. Linna on rakennettu 1700-luvulla ja erikoiseksi sen tekee se, että se on rakennettu joen päälle.

Linnavierailun jälkeen lounastimme paikallisessa ravintolassa. Seuraavaksi vuorossa oli tutustuminen paikalliseen liköörinvalmistajaan, Girardotiin. Ensin paikan omistaja kertoi meille miten heidän tuotteitaan valmistetaan ja sen jälkeen saimme maistaa kolmea likööriä. Valitsin maistettavaksi mansikan, mandariinin ja ruusun. Mansikka oli todella hyvää, mandariinistä maistui liikaa alkoholi ja ruusu oli juuri niin erikoinen kuin miltä kuulostaakin :D Sitä on vaikea kuvailla, mutta jos tiedät miltä ruusu tuoksuu, yritä muuntaa se mielessäsi mauksi. Joku kuvaili, että tuntuu kuin söisi tuoksukynttilää.. Ostin myös tuliaisiksi pienet pullot mansikkaa ja ruusua.

Kuinka nätin värisiä!

Likööripaikan jälkeen ajeltiin taas jonkin matkaa bussilla Lochesin kaupunkiin. Kivannäköinen paikka, paitsi että kaikki nähtävyydet oli jo kiinni eikä ravintolaakaan meinannut löytyä koko paikasta.. Kuulema eloisampi kesällä!

Kaupunkikierroksen jälkeen otimme suunnaksi seuraavan yön majapaikan, vanhan luostarin joka on remontoitu hostelliksi! Koko paikka oli varattu vain meille, mikä oli ehkä ihan hyvä ottaen huomioon illan bileet, jotka jatkuivat aamukuuteen asti..

Sunnuntaina ensimmäinen pysäkki oli Bloisin kaupunki. Kaunis, mutta ihan kuten eilinenkin, lähes kuollut, varsinkin sunnuntaina.. Kaupungissa on myös linna, johon emme kuitenkaan tällä kertaa tutustuneet muuta kuin ulkoa päin. Täältä sentään löytyi ravintola, jossa nautimmekin lounaaksi maittavat pitsat.

Matka jatkui kohti viimeistä kohdetta, Loiren suurinta renessanssilinnaa, Chambordia. Sitä ei voi sanoin kuvailla, kattokaa kuinka upea!

Sisätiloihin ei valitettavasti oltu panostettu ihan yhtä paljon enkä oikein jaksanut siellä kuvailla edes.. Mutta ulkoa hienoin linna ikinä! Vähän kyllä ärsyttää että nuo kuvat näyttää tuolta, kiitos pilvisen sään.

Väsyneinä mutta onnellisina palasimme Pariisiin seitsemän aikoihin ja kylläpä tuntui mukavalta päästä omaan sänkyyn pitkille yöunille.. Seuraavia reissuja odotellessa! ;)

Synttärilahja

Pakko tulla pikaisesti kertomaan kuinka loistava eilinen Taken by Treesin keikka oli! Siis ihan mahtava! Paikka oli sopivan pieni ja intiimi pääosin rauhallisen musiikin nautiskeluun eikä liian täynnä. Paikan nimi on Point Ephémère ja se sijaitsee ah niin trendikkään Canal Saint Martinin rannalla, kymmenennessä kaupunginosassa. Liput sain siis syntymäpäivälahjaksi, kiitos vielä tytöille lahjasta ja hyvästä keikkaseurasta!

Keikkapaikka ulkoa

Kuten jo mainitsinkin, Canal Saint Martinin ympäristö on yksi Pariisin trendikkäistä hipsterialueista. Ei siis sinänsä mikään yllätys, että kaikki Pariisin hipsterit olivat päättäneet saapua paikalle, vaikka yleisesti heitä näkee katukuvassa melko vähän. Onneksi kukaan ei ymmärtänyt suomeksi kerrottuja hipsterivitsejä.. Eräältä vanhemmalta taidehipsteriltä saimme tosin tuimia katseita ja loppujen lopuksi hän jopa käski meitä olemaan hiljaa. Näköjään täällä keikkaelämyksestä kuuluu nauttia hiiren hiljaa ja muita häiritsemättä, tanssiminenkin on korkeintaan pientä hytkymistä.

 Oon aina halunnu tehä hipster cat -memen, kiitos innoituksesta rouva taidehipsteri!

Päätin myös hieman lahjoa itse itseäni ja tänään koulun jälkeen vierailin Aiglen liikkeessä. Olin jo aiemmin iskenyt silmäni erääseen hurmaavaan takkiin, enkä saanut sitä mielestäni. Hinta pakotti kuitenkin miettimään ostoa useampaan kertaan. Sain synttärilahjaksi vähän rahaa ja niinpä päätin sijoittaa kunnon kevättakkiin.

Koska kuvausolosuhteet täällä pienessä kämpässä ovat haasteelliset, en jaksa nyt kuvata takkia, kiinnostuneet voivat kurkata Aiglen verkkokaupasta miltä se näyttää :) Omat aiemmat mielikuvani Aiglesta liittyvät lähinnä ratsastusvarusteisiin, muistan selvästi että mulla oli pienenä heppatyttönä ainakin Aiglen kumiset ratsastussaappaat. Täällä Aiglea näkyy katukuvassa aika paljon.

Nyt pitää viimeistellä pakkaaminen, huomenna aamusta lähdetään reissuun! Au revoir et bon week-end!

Restaurant Day @ Paris

Sunnuntaina vietettiin Ravintolapäivää, myös täällä Pariisissa. Ravintoloita oli tosin mukana vain muutama. Me valitsimme kohteeksi Institut Finlandaisin Nami Cafen, jossa oli tarjolla laskiaispullia.

Institut Finlandais sijaitsee viidennessä kaupunginosassa, lähellä Latinalaiskortteleita sekä Sorbonnen yliopistoa. Heidän kotisivuihinsa voit tutustua täällä. Paikka oli tupaten täynnä jo vartin yli kaksi, vartti avaamisen jälkeen, ja saimmekin jonottaa pulliamme tovin.

Ihana fransmanni joka oli opiskellut suomea! Pieniä kommunikaatiovaikeuksia aiheutti h-kirjain. Ilolla? = Hillolla?

Laskiaispullan ja kahvin sai neljän euron hintaan. Laskiaispulla kuuluu niihin suomiherkkuihin, joita täällä tekee mieli ehkä juuri sen takia, että niitä ei saa juuri mistään. Pulla oli hyvää, vaikka ei tietenkään yhtä hyvää kuin äidin leipoma.

Tässä kuvassa porukan australialaisvahvistus Emily tarkkailee miten laskiaispulla kuuluu syödä. Jonottaessamme seurasimme järkytyksellä kuinka väärin ihmiset pullaa nauttivat! Kermat vaan tursuili kun pullaa yritettiin haukata kokonaisena.

Pullahetken jälkeen kiertelimme vielä latinalaiskortteleissa. Kävimme mm. Shakespeare & co. kirjakaupassa, hurmaava paikka! Ajankohtana sunnuntai-iltapäivä ei tosin ollut paras mahdollinen, sillä liike oli tupaten täynnä. Sinne täytyy palata paremmalla ajalla!

Viime päivinä on tapahtunut paljon muutakin kivaa, ja kameran muistikortilla on vaikka kuinka paljon kuvia, joita pitäisi jossain vaiheessa julkaista täällä. Tämä viikkokin on täynnä mukavaa tekemistä: eilen juhlistettiin mun synttäreitä drinkeillä, huomenna on luvassa Taken by Treesin keikka jonne sain liput synttärilahjaksi ja viikonloppuna lähdetään Cosmon järjestämälle retkelle Loireen.

Synttäridrinkit nautiskeltiin La Rotonde -nimisessä drinkkibaarissa, suosittelen! Olen kävellyt tuosta ohi monta kertaa ja paikka on aina ihan täynnä. Maanantai-iltana löytyi kuitenkin pöytä seitsemän hengen seurueellemme eikä enää tarvitse ihmetellä miksi se on niin suosittu - drinkit oli ihan sairaan hyviä, hedelmäisiä ja raikkaita.  Baari on myös trendikkäästi sisustettu ja viihtyisä. Rotonde löytyy Bastillesta, osoitteesta 17 Rue de la Roquette. Happy hourin aikaan juoman hinta on melko kohtuullinen (7 €) mutta muina aikoina on aika tyyristä..

Nyt unille! Palataan varmaan seuraavan kerran ensi viikolla reissupostauksen kanssa :)

PS. Ulkoasu remontissa! Teki mieli jotain keväisempää, mutta en ole tähän ihan täysin tyytyväinen vielä..

Suomen mafia

Eräänä päivänä ranskan tunnilla tuli puheeksi mafia. Välihuomautuksena todettakoon, että tämä kuului taas siihen sanavarastoon, joka osalle Aasian maista tulevista vaihtareista oli vieras, kuten myös demokratia ja sananvapaus. Anteeksi karkea yleistys, mutta se perustuu tositapahtumiin. Kulttuurieroista voisin kirjoittaa vaikka sata postausta, mutta pysytään nyt kuitenkin alkuperäisessä aiheessa.

Aikansa selitettyään mikä mafia on, opettaja kyseli jokaiselta, onko heidän maassaan mafiaa ja minkä niminen se on. Tuli minun vuoroni ja vastasin että ei meillä Suomessa kyllä mitään mafiaa ole. Opettaja katsoi minua aivan kuin en olisi ihan ymmärtänyt kysymystä ja toisti sen. Tässä vaiheessa vieressäni istunut ruotsalaispoika puuttui keskusteluun kertomalla että ainakin Ruotsissa on moottoripyöräjengejä, mutta niitä nyt ei voida ihan mafiana pitää. Minä nyökyttelin vieressä.

Tästäkös opettaja oikein innostui. "Te pohjoismaalaiset olette kyllä niin naiiveja, kyllä joka maassa on mafia! Seuraatteko ollenkaan mediaa vai eikö teille vain kerrota ikävistä asioista?" Jään harvoin sanattomaksi (okei, ranskaksi puhuttaessa useammin kuin suomeksi) mutta tämän kuullessani olin kieltämättä ihan hoo moilasena. Tunti loppui sopivasti tähän ja jälkeenpäin harmittaa etten tajunnut kysyä onko Ranskassa mafiaa. Ei varmaankaan, sillä Ranskahan on paras maa maailmassa.

Opettaja on muutenkin vähän erikoinen. Hänen väläytyksiään on muun muassa se, että Coca Colan resepti on salainen, koska siihen lisätään riippuvuutta aiheuttavia ainesosia, eikä sitä tietenkään haluta kertoa kuluttajille. Käsityksensä suomalaisista hän on muodostanut ruotsalaisen dekkarikirjallisuuden pohjalta - olemme rauhallisia, hiljaisia ja inhoamme konflikteja sekä ruotsalaisia. Jännä juttu että hän ei koskaan muista että olen Suomesta.

Mä tajuun, siks se ei muista että oon sieltä hei!

Välikevennys

Saimme opiskelijakortit heti ekana koulupäivänä, mutta minun kortissani oli jotain outoa..

Kuvassa on joku ihan muu, olen yrittänyt bongata vaihtareiden joukosta kuvan henkilöä että voisin kysyä onko hänen opiskelijakortissaan minun kuvani :D Nyt kortissa on jo oma kuva, sillä kävin pari viikkoa sitten ottamassa uudet kuvat, koska sellainen tarvitaan myös metrokorttiin. Meinasin jo kerran saada sakot koska en ollut muistanut heti hommata siihen kuvaa, hups..

Uudet kuvat ja Navigo eli julkisen liikenteen kausikortti.

Le week-end

Tämä maanantai alkoi hyvin huonosti. Heräsin klo 11.05 vaikka piti olla koululla jo 9.45, hups. Siksipä ostin koulun jälkeen pinkin herätyskellon, sillä tiedättehän sanonnan never say no to a pink alarm clock. Ai ette? No, se on kuitenkin tästä lähin mun motto, myös maanantaisin. 

Hema, 9 €

Viikonloppu oli mitä mainioin. Perjantaina juhlittiin Natalian synttäreitä. Pieneen asuntoon oli ahtautunut nelisenkymmentä juhlijaa, tunnelma oli tiivis! Kuvamateriaalia ei valitettavasti ole, en jaksanut raahata kameraa mukana, koska isompi laukku ei sopinut asuun.. Synttäribailuja jatkettiin Palais Maillot -nimisellä clubilla aamuun asti. Ilta oli erittäin hauska, tuli tutustuttua taas moneen uuteen tyyppiin, juotua vähän viiniä ja normandialaista siideriä (hyvää ja halpaa), tanssittua ja harjoiteltua ranskan puhumista. Juhliin oli kutsuttu myös niitä oikeita ranskalaisia eikä pelkkiä vaihtareita. Yritin kovasti tulla toimeen ranskallani, mutta ei se ihan vielä onnistu. Kahden kuukauden päästä on kuulema  epävirallinen mid-term test, jolloin pitää puhua pelkästään ranskaa..

Lauantaina iltapäivällä suuntasimme Montmartrelle ja Sacré Coeurille. Ei oltu katottu mistään miten sinne pääsis, mentiin vaan metrolla sinne päin. Ja hyvä niin, onnistuttiin menomatkalla välttämään turistiruuhka ja päädyttiin aluksi kirkon takapihalle.

Jos jotain asiaa täällä inhoan, niin turisteja ja niiden mukanaan tuomia krääsäkauppiaita ja kaikenmaailman viulunvinguttajia. Tuntuu toisaalta vähän tyhmältä sanoa näin, koska olen itsekin turisti paikallisten silmissä, vaikka täällä asunkin hetken aikaa. Mutta tuolla, kirkon pihalla, alkoi erityisesti ärsyttämään kaikki se rahastus, turistien "viihdyttäminen" epävireisellä kitaralla ja varsinkin ne tyypit jotka kauppaa jotain ihme naruja eivätkä meinaa päästää ohi vaan tarttuvat kädestä kiinni. Vaikka en todellakaan ole uskonnollinen ihminen, tuntuu silti irvokkaalta että kirkon pihalla meno on kuin sirkuksessa. Paheksun, vaikka kiellän olevani kukkahattutäti.

Vähän ärsytti jo nuo rumat plakaatit. Hyi.

Joka tapauksessa Sacré Coeur oli ihan yhtä kaunis kuin viime visiitiltä muutaman vuoden takaa muistin ja näkymät kukkulalta hyvät. Matkalla metrolle ostimme vielä Maison Larnicolista pullat. Tuolta saa muuten ihan sairaan hyviä macaronseja ja suklaata, erilaisia konvehteja on vaikka kuinka paljon. Ranskanopettajan mielestä Maison Larnicolin macaronsit ovat Pariisin parhaita (Ladureen macaronsit ovat hänen mielestään ylihinnoiteltuja ja -arvostettuja) enkä kyllä väitä vastaan. Nam!

Illalla tehtiin vielä tortilloja mun luona. Sunnuntain pyhitin koulutehtäville ja siivoamiselle.

PS. Mulla on tosiaan nyt ranskalainen numero ja käytössä mitä hienoin puhelin. Ainakaan kukaan ei halua varastaa tätä ja tähän saa kaksi sim-korttia, kätevää! Kumpaankin numeroon voi siis laittaa viestiä tai soittaa.