Le week-end

Tämä maanantai alkoi hyvin huonosti. Heräsin klo 11.05 vaikka piti olla koululla jo 9.45, hups. Siksipä ostin koulun jälkeen pinkin herätyskellon, sillä tiedättehän sanonnan never say no to a pink alarm clock. Ai ette? No, se on kuitenkin tästä lähin mun motto, myös maanantaisin. 

Hema, 9 €

Viikonloppu oli mitä mainioin. Perjantaina juhlittiin Natalian synttäreitä. Pieneen asuntoon oli ahtautunut nelisenkymmentä juhlijaa, tunnelma oli tiivis! Kuvamateriaalia ei valitettavasti ole, en jaksanut raahata kameraa mukana, koska isompi laukku ei sopinut asuun.. Synttäribailuja jatkettiin Palais Maillot -nimisellä clubilla aamuun asti. Ilta oli erittäin hauska, tuli tutustuttua taas moneen uuteen tyyppiin, juotua vähän viiniä ja normandialaista siideriä (hyvää ja halpaa), tanssittua ja harjoiteltua ranskan puhumista. Juhliin oli kutsuttu myös niitä oikeita ranskalaisia eikä pelkkiä vaihtareita. Yritin kovasti tulla toimeen ranskallani, mutta ei se ihan vielä onnistu. Kahden kuukauden päästä on kuulema  epävirallinen mid-term test, jolloin pitää puhua pelkästään ranskaa..

Lauantaina iltapäivällä suuntasimme Montmartrelle ja Sacré Coeurille. Ei oltu katottu mistään miten sinne pääsis, mentiin vaan metrolla sinne päin. Ja hyvä niin, onnistuttiin menomatkalla välttämään turistiruuhka ja päädyttiin aluksi kirkon takapihalle.

Jos jotain asiaa täällä inhoan, niin turisteja ja niiden mukanaan tuomia krääsäkauppiaita ja kaikenmaailman viulunvinguttajia. Tuntuu toisaalta vähän tyhmältä sanoa näin, koska olen itsekin turisti paikallisten silmissä, vaikka täällä asunkin hetken aikaa. Mutta tuolla, kirkon pihalla, alkoi erityisesti ärsyttämään kaikki se rahastus, turistien "viihdyttäminen" epävireisellä kitaralla ja varsinkin ne tyypit jotka kauppaa jotain ihme naruja eivätkä meinaa päästää ohi vaan tarttuvat kädestä kiinni. Vaikka en todellakaan ole uskonnollinen ihminen, tuntuu silti irvokkaalta että kirkon pihalla meno on kuin sirkuksessa. Paheksun, vaikka kiellän olevani kukkahattutäti.

Vähän ärsytti jo nuo rumat plakaatit. Hyi.

Joka tapauksessa Sacré Coeur oli ihan yhtä kaunis kuin viime visiitiltä muutaman vuoden takaa muistin ja näkymät kukkulalta hyvät. Matkalla metrolle ostimme vielä Maison Larnicolista pullat. Tuolta saa muuten ihan sairaan hyviä macaronseja ja suklaata, erilaisia konvehteja on vaikka kuinka paljon. Ranskanopettajan mielestä Maison Larnicolin macaronsit ovat Pariisin parhaita (Ladureen macaronsit ovat hänen mielestään ylihinnoiteltuja ja -arvostettuja) enkä kyllä väitä vastaan. Nam!

Illalla tehtiin vielä tortilloja mun luona. Sunnuntain pyhitin koulutehtäville ja siivoamiselle.

PS. Mulla on tosiaan nyt ranskalainen numero ja käytössä mitä hienoin puhelin. Ainakaan kukaan ei halua varastaa tätä ja tähän saa kaksi sim-korttia, kätevää! Kumpaankin numeroon voi siis laittaa viestiä tai soittaa.