Viikko Aten kanssa

Yritä kirjoittaa kuulostamatta ällösöpöltä, yritä kirjoittaa kuulostamatta ällösöpöltä...

Viime viikolla sain kylään ensimmäisen (ja ehkä odotetuimman) vieraan Suomesta kun petit ami (nauran aina tuolle, miksi poikaystävä on pieni ystävä?) Atte saapui Pariisiin!

Viikon aikana ehdittiin kiertää kaikki perinteiset turistinähtävyydet, käydä katsomassa Salvador Dali -näyttely Pompidoussa, syödä hyvin ja ihan vaan nautiskella toistemme seurasta ilman sen kummempaa aikataulua tai stressiä. Ja ainiin, ehkä ällösöpöintä ikinä, käydä kiinnittämässä lukkosiltaan rakkauslukot, haha :D Pääni on ehkä pehmennyt täällä romantiikan pääkaupungissa..

Viikon ehdoton kohokohta oli perjantai-ilta, jolloin kävimme Moulin Rougessa - Atte oli ostanut synttäriyllärinä liput esitykseen! Vaikka odotukset oli korkealla, show ylitti ne kyllä ihan totaalisesti, enkä oikein vieläkään löydä sanoja kuvailemaan sitä. Valitettavasti itse esityksestä ei saanut ottaa kuvia, mutta tunnelmaa voi käydä aistimassa Moulin Rougen nettisivuilla. Tästä videosta saa myös vähän käsitystä millainen esitys on kyseessä, vaikka voin kertoa että paikan päällä ja varsinkin eturivistä koettuna todellisuus on jotain vielä upeampaa!

Melkoista eye candya siis! Upeita asuja, taitavia tanssijoita, laulua, huumoria - ja erotiikkaa, mutta ei mitenkään roisilla tavalla vaan tyylikkäästi. Lapsia en kyllä silti tuonne veisi, kuten eräs venäläisperhe oli päättänyt tehdä.. Videolla ei näy ollenkaan ns. välinumeroita, jotka oli myös tosi hyviä. Mukana oli akrobaattipariskunta, vatsastapuhuja ja mieskolmikko, jonka esityksessä yhdistyi näytteleminen, akrobatia/kehonhallinta ja huumori. Sen sijaan videolla vilahtaa käärmeallas, joka nousi lattiasta kesken esityksen tuohon lavan paikalle, huh! Oltiin tosiaan ihan eturivissä, onneksi en ole ihan käärmekammoinen vaikka ne vähän ällöjä onkin.
Voin suositella Moulin Rougea. Vaikka liput on aika tyyriit niin ainakin omasta mielestäni joka euron arvoiset! Varmasti sellaisia kokemuksia mitä ei montaa kertaa elämässä tule koettua.

Me ja Mylly

Kuvia en ottanut itse koko viikolla oikeastaan ollenkaan, enkä muistanut siirtää niitä Aten kamerasta omalle koneelle ennen lähtöä.. Joko palaan tähän viikkoon kuvien kanssa vielä toisessa postauksessa tai linkitän teidät Aten kuvablogiin kunhan sinne postausta ilmestyy ;)

Tänään on vuorossa St. Patrick's Day bileet irlantilaisten houstaamana, jee! Takatalvikin alkaa pikkuhiljaa väistyä, onneksi!

Le week-end

Tämä maanantai alkoi hyvin huonosti. Heräsin klo 11.05 vaikka piti olla koululla jo 9.45, hups. Siksipä ostin koulun jälkeen pinkin herätyskellon, sillä tiedättehän sanonnan never say no to a pink alarm clock. Ai ette? No, se on kuitenkin tästä lähin mun motto, myös maanantaisin. 

Hema, 9 €

Viikonloppu oli mitä mainioin. Perjantaina juhlittiin Natalian synttäreitä. Pieneen asuntoon oli ahtautunut nelisenkymmentä juhlijaa, tunnelma oli tiivis! Kuvamateriaalia ei valitettavasti ole, en jaksanut raahata kameraa mukana, koska isompi laukku ei sopinut asuun.. Synttäribailuja jatkettiin Palais Maillot -nimisellä clubilla aamuun asti. Ilta oli erittäin hauska, tuli tutustuttua taas moneen uuteen tyyppiin, juotua vähän viiniä ja normandialaista siideriä (hyvää ja halpaa), tanssittua ja harjoiteltua ranskan puhumista. Juhliin oli kutsuttu myös niitä oikeita ranskalaisia eikä pelkkiä vaihtareita. Yritin kovasti tulla toimeen ranskallani, mutta ei se ihan vielä onnistu. Kahden kuukauden päästä on kuulema  epävirallinen mid-term test, jolloin pitää puhua pelkästään ranskaa..

Lauantaina iltapäivällä suuntasimme Montmartrelle ja Sacré Coeurille. Ei oltu katottu mistään miten sinne pääsis, mentiin vaan metrolla sinne päin. Ja hyvä niin, onnistuttiin menomatkalla välttämään turistiruuhka ja päädyttiin aluksi kirkon takapihalle.

Jos jotain asiaa täällä inhoan, niin turisteja ja niiden mukanaan tuomia krääsäkauppiaita ja kaikenmaailman viulunvinguttajia. Tuntuu toisaalta vähän tyhmältä sanoa näin, koska olen itsekin turisti paikallisten silmissä, vaikka täällä asunkin hetken aikaa. Mutta tuolla, kirkon pihalla, alkoi erityisesti ärsyttämään kaikki se rahastus, turistien "viihdyttäminen" epävireisellä kitaralla ja varsinkin ne tyypit jotka kauppaa jotain ihme naruja eivätkä meinaa päästää ohi vaan tarttuvat kädestä kiinni. Vaikka en todellakaan ole uskonnollinen ihminen, tuntuu silti irvokkaalta että kirkon pihalla meno on kuin sirkuksessa. Paheksun, vaikka kiellän olevani kukkahattutäti.

Vähän ärsytti jo nuo rumat plakaatit. Hyi.

Joka tapauksessa Sacré Coeur oli ihan yhtä kaunis kuin viime visiitiltä muutaman vuoden takaa muistin ja näkymät kukkulalta hyvät. Matkalla metrolle ostimme vielä Maison Larnicolista pullat. Tuolta saa muuten ihan sairaan hyviä macaronseja ja suklaata, erilaisia konvehteja on vaikka kuinka paljon. Ranskanopettajan mielestä Maison Larnicolin macaronsit ovat Pariisin parhaita (Ladureen macaronsit ovat hänen mielestään ylihinnoiteltuja ja -arvostettuja) enkä kyllä väitä vastaan. Nam!

Illalla tehtiin vielä tortilloja mun luona. Sunnuntain pyhitin koulutehtäville ja siivoamiselle.

PS. Mulla on tosiaan nyt ranskalainen numero ja käytössä mitä hienoin puhelin. Ainakaan kukaan ei halua varastaa tätä ja tähän saa kaksi sim-korttia, kätevää! Kumpaankin numeroon voi siis laittaa viestiä tai soittaa.